Hangon myytti syntyy

1700-1800-luvut

Pietari Suuri

Kaarle XII vuonna 1706.

Kaarle XII:n voitettua tsaari Pietari I:n joukot Narvassa vuonna 1700 hän kiinnitti huomionsa kokonaan Itämeren eteläosiin. Pietari Suuri sai rauhassa kehitellä suunnitelmaansa Venäjän merivallasta, jolle hän ”hakkasi ikkunan” Eurooppaan pitkin Suomenlahden rantoja.

Heinäkuussa 1714 venäjän tsaarin Pietari Suuren kaleerit pääsivät kiertämään Hankoniemen melko helposti siitä huolimatta, että Ruotsin avomerilaivaston osasto oli vahdissa Hankoniemen kärjessä.

(Tästä lisää Riilahden taistelu osiossa)

Jos Tulliniemen ensimmäinen varustus olisi ollut jäljellä tämä ei olisi onnistunut. Alkoi Isoviha, joka loppui vasta vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhaan.

Meristrategiaan liittyvät olennaisesti niin sanotut puolustustasat, jotka määritellään puolustuksen kannalta edullisiin paikkoihin, kuten lahtien suulle ja kapeikkoihin. Hankoniemen kärki muodostaa tällaisen puolustustasan. Jos vihollinen pääsee Hankoniemen ympäri, seuraava puolustustasa on Ruotsin kannalta tarkastellen Tukholman ulkosaariston kapeikoissa. Rauhan palattua voitiin kiistatta todeta, että jos Hankoniemi olisi ollut linnoitettu, se olisi estänyt Venäjän kaleerilaivaston pääsyn niemen länsipuolelle.

Hankoniemi vai Sveaborg (Suomenlinna)

Hanko on ollut paljon muutakin kuin lomaparatiisi.

Suomenlinnan rakentaminen vei kaikki voimavarat, ja muu puolustus jäi kesken.

Hattujen sodan (1741-1743) tapahtumat aloittivat jälleen Ruotsin valtiopäivillä keskustelun Suomenlahden rantapuolustuksesta. Näiden keskustelujen tuloksena Hankoniemen vesille saapui eversti Augustin Ehrensvärdin johtama komissio Diana-jahdilla.

August Ehrenswärd

Ehrensvärd totesi Hankoniemen linnoituksen tarpeellisuuden, mutta vähäiset voimavarat suunnattiin kuitenkin Helsingin edustan Suomenlinnan ja valtakunnan itärajan Degerbyn linnoittamiseen. Kesällä 1754 oli Ehrensvärd jälleen ”iloisen seurueensa” kanssa Hankoniemen vesillä. Tästä retkestä on muistona hauska kirjoitus Hauensuolen kalliossa, mutta Hankoniemi jäi edelleen linnoittamatta. Voimavarat menivät Suomenlinnan ja saaristolaivaston rakentamiseen.

Kustaa III

Kustaa III:n sodan aikana venäläinen laivasto hallitsi Hankoniemen kärkeä ja pääsi laskemaan joukkojaan niemelle. Venäläiset hävittivät Hangonkylän ja Täktomin talot sekä Hangossa olleen tulliaseman. Vuoden tapahtumat huipentuivat venäläisten ja ruotsalaisten välillä käytyyn Hankoniemen kahakkaan lokakuussa 1788. Tämän jälkeen annettiin käsky Hangon kenttälinnoittamisesta. Ensimmäiset raskaat kanuunat saapuivat Hankoon jo lokakuussa 1788. Linnoitustyön toteuttajaksi määrätty majuri Georg Hans von Kierting saapui Hankoon joulukuussa 1788.

Casinon rannan maisemissa on vuosien saatossa käyty verisiä taisteluja.

Hangon sataman edustalla varustettiin Eldskärin, Lergrundetin ja Dömanskubbenin saaret sekä Berghamnsholmenin niemi. Linnoitetut kohteet nimettiin uudestaan Gustafsvärniksi, Gustaf Adolf Fästeksi, Mejerfeldtsklippaniksi ja Kuningattarenvuoreksi. Kaikkiaan varustuksille tuli noin 500 sotilaan varuskunta. Kuningattarenvuoren pohjoispuoleiseen notkoon syntyi 200–250 asukkaan ”linnoituskaupunki”, jota kutsuttiin Kuningattarenvuoren varuskunnaksi.

August Ehrenswärdin ”iloisen seurueen” muistiinpanot näkyvät vieläkin rantakalliolla.

Toukokuussa 1792 annettiin käsky Hankoniemen varustamiseksi kantalinnoituksin, koska kenttälinnoitusten ei uskottu kestävän ikuisesti. Rakennustyöt jatkuivat majuri Kiertingin ja Hänen apulaisensa kapteeni Carl Nycanderin johdolla. Erityisesti Hangon kantalinnoituksen rakennustyötä vuoteen 1807 saakka voidaan pitää kapteeni Carl Nycanderin elämäntyönä.

Gustavsvärn oli kuin kivestä tehty sen ajan linjalaiva.

Kapteeni Nycander oli myös Hangon linnoituksen päällikkönä keväällä 1808, jolloin venäläisten hyökkäys uhkasi Suomea. Hangon varuskunta sai kokonaisuudessaan käskyn siirtyä Suomenlinnaan ja tuhota linnoituksensa. Mikään ei auttanut – tykit oli naulattava umpeen ja työnnettävä mereen. Muuten linnoitusta ei hävitetty kovinkaan tehokkaasti, vaan venäläiset pystyivät korjaamaan vauriot melko helposti saavuttuaan Hankoon maaliskuussa 1808. Tässä yhteydessä rakennettiin Tulliniemen Skansholmenille kenttävarustus, johon sijoitettiin tykkejä. Tämä varustus on kuitenkin kokonaan hävinnyt. Venäläisten käsissä linnoitus esti tehokkaasti Ruotsin avomerilaivaston yritykset käyttää Hangon rediä ja satamaa hyväkseen kesällä 1808.

Gustafsvärn, Gustaf Adolf, Mejerfeldt ja Kuningattarenvuori linnoitettiin suojaamaan Hangon ohi kulkevaa väylää mutta puolustus jäi torsoksi.