Riilahden taistelu

Vuosi 1714

Suuri Pohjan sota (1700-1721), jonka loppuosasta (1713-1721) käytetään myös nimeä Isoviha, käytiin pääosin Ruotsin ja Venäjän välillä. Alkutahtina oli Ruotsille voitokas Narvan taistelu vuonna 1700. Tsaari Pietari I:n (myöhemmin Pietari Suuri) armeija valtasi Ruotsilta nykyisen Pietarin alueen vuonna 1703 ja perusti sinne uuden Venäjän pääkaupungin.

 

Pietari Suuri, muotokuva, noin vuodelta 1700.

Pietari Suuri tuhosi Ruotsin kuninkaan Kaarle XII maa-armeijan nykyisen Ukrainan alueella Pultavan taistelussa vuonna 1709, jonka jälkeen Ruotsi ei enää kyennyt maitse puolustamaan Baltian ja Suomen alueita. Pietari valloitti Ruotsilta pääosan Baltiaa jo vuonna 1710 sekä vuoteen 1714 mennessä koko Etelä-Suomen alueen. Ruotsi kuitenkin hallitsi vahvalla avomerilaivastollaan Suomenlahtea ja Itämerta suvereenisti aina vuoteen 1714 asti.

Pietari ei kyennyt mobilisoimaan vastaavaa avomerilaivastoa, joten hän kehitti soudettaviin kaleereihin perustuvan rannikkolaivaston. Kaleerit kulkivat matalassa vedessä alueilla, joihin suuret ja tulivoimaiset avomerilaivat eivät kyenneet tai uskaltaneet tulla. Vuoden 1714 alussa Pietarilla oli jo yli 100 erikokoista kaleeria, joiden avulla hän päätti murtaa Ruotsin ylivallan merellä ja hyökätä Ruotsiin asti. Ruotsi sai ensimmäiset omat kaleerinsa vesille vasta 1713.

Helmikuussa 1714 Ruotsin armeijan nykyisen Suomen alueella olleet maavoimat tuhottiin Etelä-Pohjanmaalla Napuen  taistelussa, jolloin Suomen alue oli kokonaan Pietarin hallussa.
Aikaisin keväällä huhtikuun lopulla 1714 Ruotsi lähetti amiraali Wattrangin johtaman vahvan laivasto-osaston Suomenlahdelle sulkemaan rannikkoväylän Hankoniemen kärjessä ja siten estämään Pietarin kaleerien pääsyn Hankoniemen ohi. Samalla estettiin Turussa olevien venäläisten joukkojen huolto meritse. Wattrangilla oli käytössään mm. 16 linjalaivaa, 3 fregattia ja useita pienempiä aluksia.

 

 

riilahden_taistelu960

Kevyet, helposti ohjattavat venäläisalukset olivat ylivoimaisia matalissa vesissä. Tyyni sää oli myös hyökkääjien etuna.

 

Kesäkuun lopulla 1714 saapui Venäjän yliamiraali Apraksinin johtama kaleeriosasto, noin 80 erikokoista kaleeria, Tvärminneen Hankoniemen itäpuolelle. Helsingissä talvehtineet 20 kaleeria yhtyivät tähän osastoon heinäkuun alussa. Venäjän avomerilaivasto oli Tallinnassa, jossa se pysyikin, koska sen taistelukyky ei ollut Pietarin oman arvion mukaan riittävän hyvä.
Pietari saapui 20. heinäkuuta Tallinnasta Tvärminneen Porkkalan kautta ja oli henkilökohtaisesti mukana tätä seuranneissa operaatioissa ja myös Riilahden taistelussa.
Koska Hankoniemen ohitus näytti vaikealta ja olisi johtanut suuriin tappioihin, yritti Pietari ensin vedättää laivoja nk. Dragetin kautta Lappohjasta Hankoniemen yli. Vetoyritys ei onnistunut, mutta ruotsalaiset havaitsivat tapahtuman ja Wattrang lähetti 25. heinäkuuta Dragetin länsipäähän amiraali Nils Ehrenskiöldin johtaman osaston, johon kuului yksi tykkiproomu ja kuusi kaleeria.

Samalla Wattrang määräsi vara-amiraali Lillen hyökkäämään 8 linjalaivan voimalla Tvärminnessä olevia Pietarin kaleereja vastaan. Hyökkäys ei kuitenkaan toteutunut koska raskaat laivat eivät päässeet tarpeeksi lähelle Pietarin kaleerilaivastoa tyynen sään takia.
Kun ruotsalainen laivasto-osasto oli nyt jaettu kolmeen osaan, päätti Pietari lähettää 20 kaleerin osaston kiertämään ulkokautta soutaen Wattrangin päävoiman, joka oli edelleen Hankoniemen kärjessä. Komentajakapteeni Smajevitschin johdolla 26. heinäkuuta tämä kiertoliike onnistui ja osasto pääsi Wattrangin ja Hankoniemen ympäri ilman tappioita. Wattrang määräsi tämän takia linjalaivojaan siirrettäväksi soutuveneillä hinaten vielä ulommaksi, jotta tämä kiertoliike ei toistuisi. Samaan aikaan lähetti Pietari vielä 15 kaleeria ulkokautta brigadööri le Fortin johdolla ja vaikka matka oli pidempi kuin edellisellä ryhmällä, onnistuivat nämäkin kiertämään ruotsalaisen osaston ilman tappioita. Kiertomatka soutaen oli noin 30 km.

Ruotsalaisten avattua saarron Hankoniemen kärjessä, lähti 27. heinäkuuta aamuyöllä Pietarin pääosasto, noin 60 kaleeria, edelleen tyynessä säässä soutaen pitkin Hankoniemen rantoja Tvärminnestä niemen ympäri. Ruotsalaiset yrittivät sulkea väylän, mutta eivät ehtineet hinata linjalaivojaan takaisin tarpeeksi lähelle. Näin pääosastokin pääsi ohittamaan ruotsalaisten sulun lähes tappioitta.
Yksi venäläinen kaleeri ajoi karille Hankoniemen edustalla ja sen miehistö, 180 henkeä, jäi ruotsalaisten vangiksi. Myöskin kaleeri jäi ruotsalaisten saaliiksi ja vietiin Tukholmaan.
Pietarilla oli käytössään enemmän miehiä kuin Wattrangilla, mutta ruotsalaisilla oli merkittävästi suurempi  tulivoima käytössään. Tosin siitä ei ollut mitään hyötyä, kun soudettavat kaleerit ohittivat ruotsalaiset avomerilaivat turvallisen kaukaa.
Wattrang teki merkittävät virheet jakaessaan osastonsa kolmeen osaan ja avatessaan Hankoniemen kärjen Pietarin kiertoliikkeiden takia. Pietari kykeni käyttämään hyväkseen nämä virheet kaleerilaivastonsa liikuntakyvyn sekä joustavuuden ansiosta. Myös tyyni sää oli hyökkääjän etuna.

 

Pietarin kaleerilaivaston tehtäväksi jäi vielä Ehrenskiöldin noin 1000 miehen suuruisen osaston tuhoaminen Hankoniemen pohjoispuolella.
Ehrenskiödin osasto oli jo 26. heinäkuuta ankkuroitunut puolustuslinjaan ja  kieltäytyi antautumasta, joten 27. heinäkuuta noin klo 14 alkoi Riilahden taistelu.  Taistelupaikan valitsi siis Ehrenskiöld. Taistelu kesti noin 3 tuntia.

 

Riilahden taistelu kesti vain kolme tuntia.

 

Vain osa Pietarin kaleereista (noin 23 kaleeria) mahtui hyökkäyslinjaan yhtä aikaa, mutta uusia voimia saatiin nopeasti mukaan.
Venäläisten taktiikkana oli soutaa kaleereilla päin ruotsalaisten laivoja ja vallata ne käsiaseiden avulla. Kaksi ensimmäistä hyökkäysyritystä kykeni Ehrenskiöldin osasto torjumaan, mutta ylivoima oli niin suuri, että lopulta laiva laivalta alukset vallattiin, viimeisenä Ehrenskiöldin Elefanten, jossa haavoittunut Ehrenskiöld oli.
Yksikään alus ei uponnut taistelun aikana.
Asiakirjojen mukaan taistelussa kuoli 361 ruotsalaista ja loput noin 600 jäivät vangiksi. Venäläisiä oli mukana taistelussa noin 4000, joista 469 kuoli tai haavoittui.

(Källa: http://www.riilahti1714.fi)
1200-LUVULLE

1200-LUVULLE

1500-1600-LUKU

1500-1600-LUKU

1700-1800-LUVULLE

1700-1800-LUVULLE

1900-LUKU

1900-LUKU